Olen monet kerrat ajatellut sitä, miten tärkeitä yksittäiset lauseet voivatkaan olla. Kun joku on sanonut jotain, mikä kolahtaa ja mitä sitten itse ajattelee vuosia eteenpäin. Joskus tällaisia asioita ovat sanoneet arvostetut auktoriteetit, omat vanhemmat, opettajat, esimies, oma terapeutti. Mutta varsin usein olen oppinut lapsiltani, potilailtani ja koulutettaviltani.
Yksi tällainen hetki oli vuosien takaisessa terapiassa, kun olimme potilaan kanssa käsitelleen hirmuisen vaikeita kokemuksia usean vuoden ajan. Potilas pohti usein, eikö tämä koskaan helpotu ja onko tästä hyötyä. Eräällä kerralla hän sanoi yhtäkkiä: "Olen päättänyt alkaa kohdella itseäni arvokkaasti." Hän kertoi, miten oli alkanut kattaa kauniisti, vaikka söi yksin. Miten hän käveli torille asti ostamaan hyvää kalaa sen sijaan, että olisi ostanut eineksiä lähikaupasta. Miten hän alkoi panostaa monella muullakin tavalla elämänlaatuun ja tapaan kohdella itseä. Tusin siinä hetkessä, että nyt ollaan merkittävässä käännekohdassa. Tuo kuvaus pöydän kattamisesta ja kynttilän itselle sytyttämisestä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja otin siitä opikseni.
Omat lapset ovat olleet tärkeimmät opettajani elämässä. Eräs heistä huokaisi pikkuisena nautinnollisesti: "Mä rakastan kaikkea kauneutta." Hän onkin ollut taitava loihtimaan sitä ymärilleen.
Nyt korona-aikana, kokopäivätoimisesti kotoillessa, kynttilä on tullut minulle tärkeäksi symboliksi keittiön pöydällä. Sytytän sen joka ikiselle aterialle, vaikka olemme vain kahdestaan, vaikka on arki ja ihan tavallinen aamu ennen töitä. Koska olen päättänut kohdella itseäni arvokkaasti ja rakastan kaikkea kauneutta.
Kommentit
Lähetä kommentti