Käsi ylös kaikki, jotka jäävät välillä koukkuun näkkäriin! Olen ajatellut, että tässä olisi oiva tutkimuskohde aivotutkijoille: Millaisia vasteita ja mielihyvää näkkileivän syöminen saa aivoissa aikaan? Tällaisia ajattelen, kun sanon itselleni ääneen: "Yksi enää ja sitten ei enempää."
Meillä on aina oltava useita näkkärivaihtoehtoja, koska eri hetkillähän tekee mieli juuri tietynlaista rouskuteltavaa. Yhtä näkkileipää kutsutaan meillä himoleiväksi eli himikseksi ja toista kovikseksi.
Aiemmin ehdoton lempparini oli Ylhäisten näkkäri, jossa oli kuminaa. Tätä kovaa reikäleivän muotoista näkkileipää ei valitettavasti enää saa, eikä nykyinen versio ole yhtä kovaa ja maukasta kuin ennen. Olen vuosien varrella alistunut siihen, että moni lempituotteeni lopetetaan tai muutetaan sellaiseksi, että voin vain muistella vanhoja hyviä aikoja. Makuni on ilmeisesti marginaalinen ja massat haluavat jotain muuta. Onneksi löytyy uuttakin.
Uusin herkkuni on Pelkosen kotileipomon orressa kuivatettu, kova luomunäkkäri. Siinä on välillä ihanan kärähtäneitä reunoja.
Näkkärihän on osa hyvää kotivaraa säilyvyyden vuoksi. Mökillä ja veneessä se on hyvä vaihtoehto, jos tuoretta leipää ei ole tarjolla.
Kommentit
Lähetä kommentti