Olen aina ollut sitrushedelmien suurkuluttaja. Se johtuu ehkä siitä, että appelsiinisose oli kuulemma ensimmäinen sose, jota äitini syötti minulle. Suositukset olivat 60-luvulla hieman erilaiset kuin nykyisin. Appelsiinisosetta jäi siitä, kun äiti puristi Braunin koneellaan aamupalalle appelsiinimehua. Kone on muuten edelleen toimiva! Muistan myös, miten sain tätä appelsiinisosetta isompanakin, jos olin kipeänä. Se oli lohturuokaa...
Noin kymmenen vuotta sitten satuin olemaan Roomassa parhaimpaan veriappelsiiniaikaan. Jokaisessa kahvilassa sai vastapuristettua veriappelsiinimehua ja otinkin sitä kahvia juodessani aina, kun oli mahdollisuus. Ennen tuota en ollut erityisesti kiinnittänyt huomiota Suomen veriappelsiinitarjontaan, mutta siitäse lähi. Ilmeisesti veriappelsiinien suosio Suomessa on lisääntynyt juuri Italian matkailun suosion myötä.
Kävin koronatilanteen alkuun asti joka kevät Italiassa. Virittelin itseäni kotona matkatunnelmaan aloittamalla veriappelsiinikauden heti tammikuun alussa, eli kun ensimmäiset veriappelsiinit tulevat kauppoihin. Nykyään syön niitä joka aamu niin kauan kuin kautta riittää.
Appelsiinin kuoriminen on jännittävää. Välillä väri on aivan oranssi eikä hedelmän lihassa näy verekkyyttä kuin häivähdys. Välillä väri on syvän punaisesta melkein liiaan. Kuoren väristä ei voi päätellä itse hedelmän väriä. Joskus kuori lupaa punaista, mutta sisällä onkin tavallisen värinen appelsiini. Tänä vuonna värikirjo on alkanut parantua vasta maaliskuusta alkaen.
Satokausi-sivulla kerrotaankin, mitkä tekijät ovat yhteydessä appelsiinin verekkyyteen. Punainen appelsiini on terveellistä!
Roomassa on hauska katsella näitä appelsiinipuita jopa keskellä kaupunkia kerrostalojen pihoissa. Alun perin veriappelsiini on lähtöisin Sisiliasta ja sieltä se on levinnyt Italian mantereen lämpimille alueille.
Kommentit
Lähetä kommentti